tiistai 11. syyskuuta 2012

Panostus yhteisöllisyyteen

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu palkitsi työhyvinvointia tukevia hankkeita Tulevaisuusareenallaan 4.9. Työhyvinvointi 2012-kilpailussa palkittuja ideoita kiitettiin toteutukseltaan keveiksi ja helpoiksi viedä organisaatioihin.

Mäntän Palvelukoti ja Vincit Työhyvinvointiteko 2012 -kilpailun voittajia

Aamulehti (5.9.2012) kertoi, että Mäntän Palvelukodin johtaja Tuula Savolainen kehitti idean ratkoessaan omaa kuormittumistaan. Kolme mänttäläistä sosiaalialan yritystä muodosti ringin, joiden johtajat ja esimiehet rakensivat itselleen vertaistukiverkoston, jonka luotsiksi kutsuttiin työnohjaaja. Johtajien tukeminen ohjauksellisen vertaistoiminnan avulla syvensi yritysten yhteistyötä ja tuki myös mukana olevien työyhteisöjen toimintaa.

Työpaikallani Campus Conexus -hankkeessa olemme miettineet vastaavanlaisia kysymyksiä tutkiessamme ja toimiessamme muutoksen myllertämässä Tampereen yliopistossa.  Väsyvä ja ristiriidoissa kamppaileva organisaatio ja sen kuormittuvat työntekijät tarvitsevat muutakin kuin osaamisen kehittämistä. Tarvitaan sellaisia toimintamuotoja, jotka helpottavat yhteisöllisyyden syntymistä, madaltavat kynnystä löytää jakamisen paikkoja ja vahvistavat vertaisvuorovaikutusta. Osaamista ei aina tarvitse lisätä koulutuksin tai kurssein. Kurssimuotoisella, yksilöitä pätevöittävällä kouluttamisella on paikkansa, mutta se ei työvälineenä riitä kaikkeen.

Pedagogisen kehittämisen muotona olemme alkaneet kokeilla erilaisia "kevyitä" yhteisöllisiä interventioita - ohjauksellisia ryhmätoiminnan muotoja. Kokemustemme mukaan niissä voi tapahtua vertaisoppimista, osaamisen vahvistumista, identiteetin selkiytymistä, rauhoittumista ja voimien palautumista - tai toisaalta pieniä "kulttuurishokkeja", tieteenalakulttuurien välisiä törmäyksiä ja "siedätyshoitoa", moniäänisyyden ja erilaisuuden kunnioittamista. Tätä kaikkea tarvitaan yliopistossa kipeästi.

Tapaaminen kerran kuussa on ajallisesti pieni ja verrattain edullinen panostus. Se voi silti kasvaa merkitykseltään suureksi. Jokainen ryhmämenetelmiä osaavasti käyttävä kouluttaja ja työnohjaaja tietää tämän.  Mutta miten tämä ajatus saadaan ottamaan tulta?

On hämmästyttävää, miten suuria rahoja eri organisaatioissa ollaan joskus valmiita laittamaan erilaisiin koulutuksiin ja seminaareihin. Sen sijaan panostus yksinkertaiseen resurssiin: -- säännölliseen yhteiseen ohjattuun vertaisryhmässä keskustelemiseen työyhteisöissä -- voi olla kovin tiukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti