sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Aarrekartta: saksimalla selkoa unelmista


Tein ystäväni kanssa äskettäin aarrekartan. Aarrekartta tarkoittaa visualisointia omista unelmista - tunnetuin tapa on leikata lehdistä kuvia ja sanoja, joiden avulla voi kirkastaa tai kuvittaa itselleen sitä, mitä haluaa tai toivoo. Työskentelyyn, ainakin "virallisissa" aarrekarttatyöskentelyissä tai kursseilla, liittyy kuulemma muutakin, kuvan ripustamista seinälle päivittäin nähtäväksi ja tarkistuspisteitä myöhemmin.


Minua kiinnosti vain jäsentää ajatuksiani ja viettää ilta hyvän ystävän seurassa. Oli punaviiniä, juustoja ja Laila Kinnusen levyjä ja keittiön pöydällä pino naistenlehtiä. Meillä oli hauskaa ja nauroimme välillä niin että olin pudota tuolilta.

Meillä olisi tietenkin varmasti ollut hauskaa ja hienoa pelkästään keskustellenkin. Tekemällä nämä kartat halusimme ehkä kuitenkin ottaa vakavasti pyrkimyksemme ja tehdä niille yhdessä jotain.

(Tämä on minusta myös yksi tärkeä ystävyyden ulottuvuus - ystävä on se, joka paitsi hyväksyy menneisyytesi ja tarinasi, myös ottaa vakavasti haaveesi. )





Mystiikkaako?
Katsoin netistä, mitä ihmiset sanovat aarrekartasta. Sitä esitellään metodina joka toimii ja tuottaa hämmästyttäviä tuloksia. Asioita alkaa TAPAHTUA...

Onko siinä sitten mitään mystistä? Ehkäpä siinä tehdään samaa kuin monessa muussakin yhteydessä nykyään: kirkastetaan arvoja, sitä mistä tosissaan välittää. Käyttäytymisterapeutit pitävät tätä tärkeimpänä keinona muuttaa ihmisen käyttäytymistä.

"Arvo" on tietenkin eri asia kuin "tavoite". Aarrekartassa voi olla kuva uudesta työpaikasta tai ajankäytöstä. Arvot ehkä näkyvät tavassa jolla kokonaisuuden rakentaa ja tekee valintoja.

Pari havaintoa jonka tein työskentelystä. Siinä selaamisen ja leikkaamisen vaihtelussa ja puuhaamisessa lienee oleellista, että paitsi että löytää jotain jonka haluaa leikata, myös torjuu paljon kuvia, otsikoita, värejä. Valitseminen ja seulominen tekee selvemmäksi sitä, mitä haluaa tai ei halua, millä sävyllä tai vakavuuden tai huumorin asteella haluaa asioitaan kuvittaa tai mitä asioita ei halua edes nähdä edessään...

Arvelen että tämä on yksi kuvien käytön tärkeimpiä hyötyjä. Representaation ja representoidun asian väliseen suhteeseen liittyvä valinta- ja seulontaprosessi, vaikka se olisikin nopea (kuten silloin kun vaikkapa ryhmätilanteissa assosioidaan kuvan pohjalta) on ikään kuin pieni minianalyysi siitä itse asiasta. Se tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin itsereflektiivisessä keskustelussa. "Löytäminen" on helpompaa koska tohtii assosioida vapaammin kuin mihin keskustelussa tavallisesti pystyy.

Silmän työskentelyn ohella on mukana myös käsien työ. Se leikkeleminen, konkreettinen työ ja rakentelu kiinnittävät mieltä tavoitteeseen ja olennoivat pyrkimystä kohti unelmaa.

Ja absurdia
Toinen havainto oli se joka sai meidät nauramaan vähän väliä. Naistenlehtien tekstit ja otsikot alkoivat tuntua kerrassaan absurdeilta. "Rentoudu! Nauti! Ota kaikki irti! Vapaudu paineista!" Joka toisella sivulla jokin vaatimus tai kehotus haltuunottoon: "nyt kuntoon", "muista hyvät hiilihydraatit", "kehity kasvattajana", "näin tunnistat narsistin" ja joka toisella kehotus luopua vaatimuksista ja hallinnasta: "älä vaadi itseltäsi liikoja", "oletko stressaantunut", "työelämä sairastuttaa meidät".

Jotenkin se kaiken yllä leijuva imperatiivi, kauhea täytyminen ja samalla valtava hallinnan illuusio, alkoikin tuntua asialta jota eniten teki mieli purkaa ja leikata palasiksi. Tuntui hyvältä silputa lehtiä ja jättää jäljelle omat askartelut.

4 kommenttia:

  1. Hei, onpa mielenkiintoinen blogi sinulla! Paljon itselleni läheisiä aiheita. Tämä vanhempi teksti osui silmiini tuolta luetuimpien joukosta. Ihana otsikkokin!

    Vedän itse valmentajana aarrekarttailtoja ja pidän tärkeänä juuri tuota, minkä itsekin olit huomannut - "Valitseminen ja seulominen tekee selvemmäksi sitä, mitä haluaa tai ei halua, millä sävyllä tai vakavuuden tai huumorin asteella haluaa asioitaan kuvittaa tai mitä asioita ei halua edes nähdä edessään...". Tätä ulottuvuutta ei oikein hoksaakaan ennen kuin itse ryhtyy tekemään aarrekarttaa.

    Kiitos hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sandy, kiva kun tulit käymään! Olen lueskellut sinun tekstejäsi paljonkin. Erityisesti "toisten töissä" -sarjasi on ollut inspiroiva. Jatketaan ideoimista, unelmoimista ja kirjoittamista ja käydään kylässä vastakin!

      Poista
  2. Lueskelin blogiasi pohtiessani omia ja muiden ammatillisiapolkuja, valintoja, niiden syitä ja seurauksia. Ja sitä millaisia tiedeyhteisöjä olen rakentamassa itselle ja muille, erityisesti nuoremmille tieteentekijöille. Välitilinpäätöstä siis pukkaa. Kiitos pohdinnoistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos itsellesi kommentoinnista. Olisi kiva kuulla lisää ajatuksistasi!

      Poista